Tajusin tänään tuolla ulkona kävellessä, kuinka ihanaa siellä onkaan. Rakastan puita, joissa on kirkkaita punaisia ja keltaisia lehtiä, jotka leijailevat tuulenpuuskassa alas puusta samalla kun itse saa kietoa kaulaliinaa ja pipoa lämpimämmin päälle. 

Sitä tulee ihan miettineeksi kun lapsena hyppi puista putoavien lehtien perässä ihan innoissaan. Oli niin huoletonta, suurin suru oli se, jos lehteä ei saanutkaan kiinni. Olisipa vieläkin samanlaista... 

Ajattelin nyt kuitenkin listailla tähän muutamia syksyn hyviä ja huonoja puolia. 

1. Syyssateet ovat aivan ihania. Muutenkin syksyllä on ihana olla ulkona, olen jotenkin ihmeellisesti rakastunut syksyiseen luontoon. Joskus menen monestikin päivässä läheisen järven rannalle istumaan ja haaveilemaan sekä katselemaan lintujen muuttoa ja muutenkin kaikkea sitä luonnon rauhaa. Nyt tiedän, että monet ajattelevat, että olen jokin ihme friikki kun vietän aikaani tuolla kylmässä, mutta kun laittaa tarpeeksi päälle niin ei siellä edes ole kylmä! 

2. On myöskin ihana katsella kun naapurin pienet lapset juoksevat nyt lehtien perässä niin kuin itse teki monia vuosia sitten. Joskus tuntuu, että voisi antaa melkein mitä vaan siitä, että saisi olla yhtä vapaa kuin he ovat. 

3. Tässä tulikin sitten jo selville se, että syksyllä olisi mukava olla paljon ulkona, mutta valitettavasti yksi huono puoli syksyssä on se, että on koulua. Sanotaan, että syksyn pimeys ja harmaus ovat ne, mitkä masentavat, mutta minua masentaa enemmänkin koulu. Talven koulussa voisi ihan mielellään vaikka ollakin, mutta syksyllä ei huvita.

4. Ja viimeiseksi yksi tärkeimmistä. Kun siellä koulussa sitten onkin kärsinyt taas yhden päivän, kävellyt kotiin ja on yleensä enemmän kuin väsynyt, onkin mukava napata kuumaa kaakaota tai teetä mukiin, pari voileipää lautaselle ja käpertyä omalle sohvalle viltin alle kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan televisiota. Ei ole montaa ihanempaa asiaa. 

Np: Crashdïet - Falling rain