Suljetulla osastolla vietin aikaa siis monta kuukautta, ajantajuni on kadonnut täysin. En tunne edelleenkään, että saisin elämästäni irti mitään hyvää tai sellaista, josta voisin pahemmin alkaa hehkuttamaan, vaikka ei kai muuta voi oikein sanoa kuin että kyllähän tämä tästä. Näinä hetkinä toivoisi, että pystyisi olemaan edes hieman sosiaalisempi - nyt kun ei huvittaisi yhtään olla yksin, koska tuntuu, että pimahdan pian uudestaankin.

Kysymys kuuluukin, mikä saa ihmisen sekoamaan noin pahasti? Minun kohdallani syy oli eräs nimeltämainitsematon kuolemantapaus, jolla ei kuitenkaan edes ollut minun elämäni kanssa oikeastaan mitään tekemistä, mutta miksi se siltikin koskettaa niin paljon? Miten muut pystyvät unohtamaan ikävät tapahtumat niin helposti, mutta minä jään vain pyörimään ympyrää ja jauhamaan asioita niin kauan, kunnes en vain yksinkertaisesti enää jaksa. Ja siihen voi näköjään mennä kauankin.

Näin jälkeenpäin ajateltuna osastokäynnistä jäi enemmän hyvää kuin pahaa käteen. Ilman tietokonetta tai muutakaan niin kovin tervettä sosiaalista seuraa tuli mietittyä paljon enemmän itseään ja sitä, millainen itsekin on, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Ja vaikka ei tunnukaan siltä, että haluaisin pahemmin jatkaa elämääni, olen päättänyt, että yritän löytää jokaisesta päivästä jotakin hyvää ja sellaista, minkä takia jaksan ja saan elämäni takaisin.

Np: Sia - Breathe Me

Sitä tulee ihan miettineeksi kun lapsena hyppi puista putoavien lehtien perässä ihan innoissaan. Oli niin huoletonta, suurin suru oli se, jos lehteä ei saanutkaan kiinni. Olisipa vieläkin samanlaista... 

Ajattelin nyt kuitenkin listailla tähän muutamia syksyn hyviä ja huonoja puolia. 

1. Syyssateet ovat aivan ihania. Muutenkin syksyllä on ihana olla ulkona, olen jotenkin ihmeellisesti rakastunut syksyiseen luontoon. Joskus menen monestikin päivässä läheisen järven rannalle istumaan ja haaveilemaan sekä katselemaan lintujen muuttoa ja muutenkin kaikkea sitä luonnon rauhaa. Nyt tiedän, että monet ajattelevat, että olen jokin ihme friikki kun vietän aikaani tuolla kylmässä, mutta kun laittaa tarpeeksi päälle niin ei siellä edes ole kylmä! 

2. On myöskin ihana katsella kun naapurin pienet lapset juoksevat nyt lehtien perässä niin kuin itse teki monia vuosia sitten. Joskus tuntuu, että voisi antaa melkein mitä vaan siitä, että saisi olla yhtä vapaa kuin he ovat. 

3. Tässä tulikin sitten jo selville se, että syksyllä olisi mukava olla paljon ulkona, mutta valitettavasti yksi huono puoli syksyssä on se, että on koulua. Sanotaan, että syksyn pimeys ja harmaus ovat ne, mitkä masentavat, mutta minua masentaa enemmänkin koulu. Talven koulussa voisi ihan mielellään vaikka ollakin, mutta syksyllä ei huvita.

4. Ja viimeiseksi yksi tärkeimmistä. Kun siellä koulussa sitten onkin kärsinyt taas yhden päivän, kävellyt kotiin ja on yleensä enemmän kuin väsynyt, onkin mukava napata kuumaa kaakaota tai teetä mukiin, pari voileipää lautaselle ja käpertyä omalle sohvalle viltin alle kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan televisiota. Ei ole montaa ihanempaa asiaa. 

Np: Crashdïet - Falling rain

Ehdottomasti lempimaani on kuitenkin Italia, koska olen syntynyt siellä ja se onkin ollut minulle aina hyvin tärkeä paikka. Kaupungeista pidän eniten Palermosta ja Roomasta. Muutama kesä onkin kyllä tullut vietettyä Italiassa, koska sinne on niin helppo mennä kun on sukulaisia, joiden luona voi viettää aikaa. Jos pitäisi listata parhaita asioita Italiassa, sanoisin ainakin positiiviset ja ystävälliset ihmiset sekä ruoka. 

Toinen maa, jossa olen asunut onkin Hollanti. Siitä en tosin voi sanoa, että maa olisi mitenkään erityisen mukava. Sen ajan, mitä siellä asuin, olin kuitenkin aikalailla ikään kuin eksyksissä, koska en osannut sanaakaan hollantia ja ärsytti, kun ei tiennyt, mitä ihmiset puhuvat. Varsinkin Amsterdam alkoi lopulta jopa hieman ällöttää minua. 

Vaikka sanotaankin usein, että Ruotsissa kaikki on aivan tyhmää ja ruotsalaiset ovat idiootteja jne. niin ei se kyllä näin mene. Jos ei ole aikaa tai rahaa matkustaa minnekään kauemmas, lähden kyllä aivan mielellään Ruotsiin. Parasta Ruotsissa on ehdottomasti myös todella rennot ihmiset ja tottahan se on, että Ruotsista tulee myös hyvää musiikkiakin. (Crashdïet!) 

Toinen tälläinen mukava ja lähellä oleva maa on Viro. Siellä tulee kylläkin yleensä käytyä vain halvan viinan ja upeiden vaatteiden takia. (Jotka yleensä ovat kuitenkin äärettömän huonolaatuisia.) 

Muita maita, joissa kannattaa kyllä käydä ovat mm. Ranska (Pariisi on oikeasti mahtava kaupunki ja vaikka sitä niin kamalan likaiseksi väitetäänkin, niin ei se ole.), Portugali ja Espanja (Lissabonin metrot = rakkaus.), Japani (Ruoka ja vaatteet, nam.) ja olisihan näitä vaikka kuinka paljon, mutta näistä itse tykkään aivan eniten. 

Harmi vain, että matkustaminen yhtään pidemmälle on nykyään niin pirun kallista.

Np: Green Day - Don't Leave Me

No, miksi salaisuudet sitten on niin vaikea pitää omana tietona? Miksi niitä ylipäänsä pitää edes kertoa jollekin? Ainakin itselläni on monia asioita, joiden kanssa olisin yksin tullut yksinkertaisesti hulluksi, mutta kun on edes joku, kenen kanssa voi puhua aivan mistä tahansa, ongelmat tuntuvat paljon pienemmiltä. 

Ala-asteen aikana nämä ns. salaisuudet olivat yleensä niitä "Iik tykkään tosta pojasta, älä kerro kenellekään!", nykyään nämä lähinnä naurattaa. (Jo siksikin, että jostain kumman syystä kyseinen poika sai aina tietää asiasta.) 

Näin hieman vanhempana olen kuitenkin menettänyt muutaman "hyvänkin" ystävän vain sen takia, että hekään eivät pysty pitämään suutaan kiinni oikeista asioista. Joskus mietin, mikä ilo siitä on, että juoruaa muiden yksityisasioita sellaisille ihmisille, jotka varmasti pystyvät elämään ilman sitäkin tietoa, eivätkä oikeastaan edes välitä siitä, mitä heille kerrotaan, mutta kertovat asiaa silti eteenpäin. 

Meidän koulussa tämä on niin arkipäivää, ihmiset tietävät enemmän toisten elämäntilanteesta kuin omastaan. 

Olenkohan minä jotenkin outo, kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa levitellä muiden salaisuuksia ympäri maailmaa? Joskus tulee mietittyä, että olenkohan ainoa, jonka elämä ei pyöri muiden salaisuuksien ympärillä? 

Np: Madonna - Secret

Ensimmäisenä on pakko kertoa teille tämän hetkinen lempisanani; Hippopotomonstrosesquippedaliofobia, eli pitkien sanojen kammo. Rupesi jotenkin huvittamaan, millainen sana tuollekin on keksitty. Miten sellainen, joka kärsii pitkien sanojen kammosta, voi kertoa, että "Niin, minulla on hippopotomonstrosesquippedaliofobia."? On jollain taas kyllä ollut erittäin tylsää kun on tuollaisen sanan keksinyt. 

Toinen sana, josta pidän monellakin kielellä, on epäinhimillinen. Saksaksi unmenschlich, hollanniksi onmenselijk. (Tämän sanan merkityksestä jahkasimme aikoinaan monet tunnit, joten sieltä varmaan jäänyt mieleen kyseinen sana. Ja aina se kuulostaa yhtä kivalta.)

Myös sanaa masennus on joskus käyttänyt niin paljon, että senkin hokeminen on kyllä tullut jo enemmänkin tavaksi kuin poikkeukseksi sanoa se. Sama pätee kyllä myös näihin normaaleihin angst ja yhyy-sanojen hokemiseen, mutta ne nyt ei olekaan enää yhtään niin kivoja. (Ja kyllä, nyt minulla tuntuisi olevan sanan kiva hokemispäivä.) 

Näin btw pakko vielä kertoa, että värjäsin äsken hiuksiani! Pari mustaa raitaa lisää ja entisten mustien raitojen tummennusta. Ostin myös uuden suoristusraudan, leikin Roope Ankkaa ja ostin kalleimman, minkä kaupan hyllystä löysin. Ai että miksikö? Koska se oli pinkki, phii. :3 (Loveloveloveit.)

Np: Katy Perry - I Kissed A Girl

Eilen oli se päivä, ettei osannut ajatella mitään, ei osannut itkeä, tärisin vaan koko päivän. Tänään kävin tuolla koululla itkemässä varmaan kolme tuntia. Jotenkin kyllä alkoi mietityttää, miksi juuri tämä koulu? Miksi juuri hän, miksi ja miksi. 

Suoraan sanottuna ei kyllä ole varmaan koskaan ollut näin sekavaa oloa, mutta eihän minun auta valittaa. On monia muita, joilla on asiat vielä huonommin tämän takia. 

Kaikki kunnioitus uhreille ja heidän läheisilleen. 

Np: Kerli - Love Is Dead

Joskus sitä tosiaan alkaa miettimään, että miksi sitten oikeastaan edes pelkää, vaikka tietäisikin, ettei jostakin korkealta voi edes pudota. 

Toinen asia, mitä pelkään, on hämähäkit. En varsinkaan voi tajuta, miten joku voi pitää hämähäkeistä, miten joku voi ottaa sellaisen kotiinsa lemmikiksi? Hämähäkit on ällöttäviä, vaikka kyllä varmaan tyhmempikin tietää, ettei suomalaiset hämähäkit edes tee mitään. Hämähäkkejäkin olen pelännyt pienestä asti, äitini vitsailee vieläkin pelostani ja sanoo aina vain, että ei ne minua syö. (Mutanttihämähäkkien paluu!) 

Lisäksi pelkään myös yksinjäämistä ehkä enitenkin näistä kolmesta. En vain kestäisi olla jokaista koulupäivää yksin, en kestäisi istua jokaista viikonloppua yksin kotona. Enkä varsinkaan kestäisi nähdä nykyisten kavereideni pitävän hauskaa muiden kanssa ja kettuilevan minulle. Pelottaa pelkkä ajatuskin! 

Lainaten supertediä: "Chatissa pelkään ylivilkkaita keski-ikäistyviä miehiä, joiden sanaleikittelyllä ei ole mitään rajaa eikä loppua. Ilmeisin vaara viime mainitussa on, että he ilmenevät koneeni usb-portista kotiini, jolloin isäni ampuisi heitä haulikolla."

Mutta tämä tästä, taas lisää turhaa tietoa minusta. Eiköhän tämä pohjustus kohta jo riitä ja ehkäpä saan jotakin järkevämpääkin tänne aikaiseksi. Sitä odotellessa. 

Np: The Used - All That I've Got

1. Olen aivan tajuton laukkufriikki. Laukkuja ei vaan koskaan ole liikaa ja niitä on aivan pakko ostaa aina vain uusia, vaikka en oikeastaan käytäkään kuin yhtä laukkua, joka onkin sitten aivan normaali mustavalko-ruudullinen kangaskassimainen tekele by äidin ompelukone. Muutama pinssi, hakaneuloja, pari avaimenperää ja pari kangaskuvaa siihen tosiaan ajan myötä tullut ripusteltua. Plussana vielä kavereiden piirrustuksia ja katastrofi on täydellinen! 

2. Rakastan myös räikeitä t-paitoja ja toppeja ja valitettavasti ihastun usein myös kaikkiin typerimpiin ja lapsellisimpiin kuviin paidoissa. Minkäs sitä lapsellisuudelleen mahtaa... 

3. Korut ovat myös yksi heikko kohtani. Erityisesti sellaiset suht isot kaulakorut ovat kovassa käytössä, mutta jos koruiksi nyt lasketaan hiuskoristeetkin, niin niitäkin kyllä tulee käytettyä lähes päivittäin. Varsinkin eriväriset rusetit ovat kovassa käytössä hiuksissa, jotka ovat siis tällä hetkellä vaaleat, joissa on mustia, vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä/vähän lilahtavia raitoja. 

4. Housuja omistan oikeastaan tasan kahdet sellaiset, joita edes käytän ja molemmat ovat melkein samanlaisia mustia pillifarkkuja. Käytänkin lähes aina hameita, joita kaapista löytyykin varmaan kaksikymmentä. Pitäähän sitä olla joka värisiä... 

5. Kengät ovat myös yksi sellainen asia, mitä minulla on aivan liikaa. Useimmin käytössä ovat joko Converset tai Vansit, joita on molempia tullut osteltua ihan sen mukaan uusia, minkä värisiä on JOSKUS edes tarvinnut. 

En kyllä todellakaan voi sanoa, että tyylini olisi mitenkään kovin erikoinen, tämän jutun perusteella se kuulostaa oikeastaan minunkin mielestä aika tylsältä, mutta sekin riippuu aivan päivästä. Yritän kuitenkin yhdistellä vaatteitani niin, että saisin niistä mahdollisimman persoonallisen ja pirteän yhdistelmän. 

Np: Vains Of Jenna - Don't Give A Damn

Näin by the way tähän väliin, säästä huolimatta on ollut harvinaisen mukava maanantai. Yleensä se kärsimys alkaa heti aamulla kun ei millään jaksaisi nousta ylös, mutta ihmettelenkin vain, miten tänä aamuna ei väsyttänyt yhtään. Koulupäiväkin oli oikeastaan yhtä sähläystä, uusia kokeita ja aina vain lisää tehtäviä, mutta kaiken kaikkiaan oli ihan hauskaakin melkein kokoajan. 

Nyt kun olen vielä saanut siivottuakin hieman jo, ruoka on tehty ja pyykit pesty niin onkin hyvä rentoutua ja nörtteillä taas välillä. (Kuitenkin istun tässä taas koko illan...) 

Yritin kuitenkin etsiä netistä kuvaa, joka kuvaisi mahdollisimman hyvin tämän hetken mielialaani ja löysinkin mielestäni lähes täydellisen kuvan, joka piristi päivääni entisestäänkin. 

Rakastan juuri tälläisia kuvia, joista todella aistii sen positiivisuuden. Kelpaisi kyllä tämän tympeän, harmaan ja syksyisen sään keskelle vaikkapa viikko tuollaisella hiekkarannalla... Kaiken lisäksi kuvan mekkokin on ihanan pirteä ja söpö, vaikkakaan ei ihan minun tyyliseni. Ja mikäkö sitten on minun tyylistäni? Katsellaan, josko tänään saisin vielä aikaiseksi jonkin omanlaiseni tyylipostauksen! 

Np: Kerli - Butterfly Cry

Se on se, mikä soi lähes kokoajan taukoamatta, se, minkä avulla koulun tylsimmillä oppitunneilla jaksaa edes olla ja se, minkä avulla iltaisin nukahtaa ja aamuisin jaksaa herätä. Talven pimeimmät ja kylmimmätkin illat voi viettää laskien päiviä kesän ensimmäisiin festareihin tai lempibändien keikkoihin. Itse ainakin käyn kesäisin niin monilla festareilla kuin vain mahdollista, tässä olisi taas yksi hyvä syy siihen, miksi kannattaisi olla miljonääri. Opiskelijatuloilla kun ei paljon juhlita... 

Monet ystäväni ovat ihmetelleet sitä, miten voin pitää musiikkia niin suuressa arvossa elämässäni. Musiikinkuuntelun lisäksi soitan myös pianoa ja rumpuja ja laulankin jonkin verran. Melkein jokaisen koulun "aihe vapaa, mutta pakollinen" - esitelmän tai kirjoitelman olen tehnyt joko jostakin artistista, bändistä, soittimesta tai musiikkilajeista. Rakastan myös valokuvia, joista ilmenee jollain tavalla rakkaus musiikkiin. 

Itse kuuntelen aika monenlaista musiikkia. Ei voi sanoa mitenkään vain yhtä tai kahta gategoriaa, millaista musiikkia kuuntelen, se riippuu nimittäin täysin fiiliksestä. Olen kuitenkin lähiaikoina tykästynyt yhä enemmän ja enemmän sleaze rockiin, hard rockiin, glam metalliin ja screamoon. Tällä hetkellä top-5 lempibändit olisivat varmaankin Crashdïet, Hardcore Superstar, The Used, From First To Last ja Vains Of Jenna. Kuuntelen kuitenkin myös paljon paljon muuta, iltaisin tulee kuunneltua paljon sellaisia hempeilybiisejä, tällä hetkellä kovassa kuuntelussa ovat AFI - This Time Imperfect ja Kerli - Walking in air. 

Niin kuin aiemmin tuolla jo mainitsinkin, olen syvästi rakastunut erityisesti valokuviin, joissa käsitellään jollain tavalla musiikkia, mutta melkein kaikenlaiset valokuvat ovat lähellä sydäntä. Valokuvaan itsekin jonkinverran, vaikka se onkin nyt jäänyt vähemmälle, kun en kunnon kameraa omista. Varmasti laitan tännekin vielä joskus kuvia, joita olen itse ottanut. Ja luulenpa myös, että seuraava postaus voikin käsitellä tuota valokuvaamisrakkautta sitten laajemmin. 

Np: Crashdïet - In The Raw